Team Mutikka jahtaa

Esa lähti kairaamaan Sievin kanalintumetsiä tutun hilpeän porukan voimin ja perinteiseksi muodostunut linturalli sai tänä vuonna uuden jäsenen nuoresta Bretonista nimeltään Pyry. Nuorelle jahtikoiralle ei vielä tänä vuonna saatu kunnon tilannetta, josta olisi voinut linnun pudottaa oikeaoppisen seisonnan päätteeksi. Paljon harjoitusta kyllä nuoruudenvilli Pyry sai ja pienellä onnella olisi muutama suoritus voitu jopa tiputuksella palkita, mutta se jäi vielä seuraavia reissuja varten. Isännän liipasinsormea kyllä kiusasivat useat läheltä liihottavat metsot sekä muut kanalintuset, mutta maltti säilyi myös kovasti kokeneella jahtimiehellä.

Lintujakin löytyy

Jaoimme porukamme päivälle yleensä kahtia, jolloin kaksi lähti seuraamaan nuoren koiran edesottamuksia ja toinen pari lähti harrastamaan perinteisempää metsästystapaa eli linjassa kävelyä pitkin metsikköjä. Lintuja näkyi kohtalaisesti ja paikoittain ihan hyvinkin. Teeriä löytyi monipuolisesti kankaiden sekä aukkojen kulmilta sekä tiheiden kuusi-istutuksien reunamilta. Pyyt majailivat perinteiseen tapaan tiheissä kuusikoissa. Metsoja nähtii myös paljon, mutta ampumatilanteisiin metsien kuninkaat eivät juurikaan suostuneet antautumaan.

Pomppujänistä

Ensimmäisen päivän tavoitteena on yleensä saada ruokalinnut kasaan että perinteinen riistapata päästään keittelemään perjantai-illan hämärtyessä. Tänä vuonna padan lisälihat muutaman teeren lisäksi saatiin jäniksestä, jonka Heikki pääsi pompusta erään aukon reunasta ampumaan. Muutenkin jäniksiä vilisteli reissun aikana useita, joten vaikutti että ainakin Jussikanta voi Sievin suunnassa mukavasti. Kokonaisuudessaan reissun saalis oli kohtuullinen ja tiputuksiin päästiin joka päivä. Kelit kohtelivat jahtimiehiä tänä vuonna pehmein karvakinttain ja nuotiot päästiin tekemään ilman vesisadetta, joka normaalisti on jahtireissujamme kiusannut harva se vuosi.

Riistapadan täydennysjussukka

Saamamiehiä naurattaa poikateeren komea olemus!

Tuttu parivaljakko eli Team Mutikan sorsasiivoojat kävivät kellumassa ankkojen toivossa merellä. Tomit suuntasivat tutuille meripyyntiapajille, mutta tällä kertaa suunnistusta vaikeutti järjetön sumu, josta pojat vasta saivat täyden käsityksen aamun valjetessa. Onneksi GPS opasti veneseurueen tutuille passipaikoille.

Hiljaista on

Pientä toivon kipinää oli että sumut hälvetessä näkyvyys paranisi ja sorsat pääsisivät näkemään leviteltyä kuvaparvea kauemaakin, mutta toisin kävi. Vielä yhdeksän aikaan aamulla näkyvyys oli vain noin 50 metriä, joten pojat päättivät kerätä kamppeet tältä erää ja luikkiä häntä koipien välissä takaisin vällyjen väliin viikonloppua viettämään. Päivän saldoksi jäi muutama sotka.

Juha otti töistä rokulipäivän ja suuntasi tarkistamaan kanalintukantaa Puolangan maastoihin. Aamu valkeni pilvisenä sekä tyynenä ja päivän suunnitelmana oli metsästää pomppulintuja, mutta tuttu lintukivääri oli myös mukana varmuuden vuoksi. Päivä alkoi koukkaamalla tutun soidinsuon kautta, josta pelmahtikin ilmaan teerien ukkoporukka, joista osa uskaltautui laskeutumaan muutamiin suon käkkärämäntyihin. Lähin lintu istui n. 150 metrissä, joka pääsi kunniakkaaseen rooliin kauden avauspudotuksena.

Loppupäivä meni metsiä kierrellessä ja lintuja bongaillessa. Tiputuspaikkoihin ei enää juuri päästy, sillä linnut karkasivat hieman liian kaukaa. Liekohän lehtien osittainen putoaminen jo tehnyt linnuista arempia, mutta ainakin tällä reissulla ne olivat erittäin hankalasti lähestyttäviä. Näinpä päivän ainoaksi saldoksi jäikin aamuinen ukkoteeri, joten hyvin jäi vielä nälkää myös seuraavia reissuja varten.

Esan syksyn jäniksen metsästys alkoi perinteisellä jahtireissulla keskisuomeen, johon suunnattiin kahden koiran voimin. Jussien ajamisesta huolehtivat 4,5 vuotias Rami sekä vuoden ikäinen Fredi. Kelit olivat ihan kohtalaiset eikä päivällä lämpötilat nousseet hellelukemiin kuten niin monesti aiemmin näillä reissuilla. Vain parina päivänä saatiin kevyttä sadetta niskaan ja muuten keli pysyi kohtalaisen tyynenä sekä viileänä.

Perjantai-aamun ensimmäinen jänis oli ylhäällä käytännössä heti kun Rami pääsi takakontista ulos ja varttia myöhemmin ensimmäin jussi oli jo nurin. Näillä reissuilla poikkeuksellisesti saalis näyttää pääroolia ja jänikset pyritään kaatamaan heti tilaisuuden tullen. Normaalisti koirille jätetään reeniaikaa ajamiseen, mutta hyvän jäniskannan takia paikalliset metsät kestävät hyvin harvennusta, joten ristihuulet saavat haulia niskaan aina tilaisuuden tullen. Päivän aikana Rami ajeli kolmea eri jänistä, jotka kaikki päätyivät paistiksi. Ajot olivat syksyisen lyhyitä, koska jussit pyrkivät melko nopeaa metsäteille, joka vaikeuttaa ajokoirien työtä mutta helpottaa passimiesten osumistä töpöhäntien lenkkipoluille. Mainittakoon vielä että reissun kuopus pääsi ensimmäistä kertaa haulikon perän taakse ja heti kaatui tulevan jahtimiehen ensimmäin jänis.

Lauantain saalis oli lukumäärällisesti kopio edellisestä, mutta suurena ilonaiheena koko porukalle ja erityisesti nuoren Fredi-uroksen omistajalle oli ensimmäinen kaato nuoren koiran komean ajon päätteeksi. Sunnuntai-aamuna Fredille saatiin kaadettua vielä toinen pitkäkorva, joten mukavasti pentu pääsi jyvälle sekä sai harjoitusta niin hukkien selvittämiseen kuin yöjälkien perkkaamiseen. Hyvien muistojen kanssa jaksaa taas odotella ensi vuoden reissua ja ehkä jopa lumien tulon jälkeen saattaa uusintareissu olla ajankohtainen samoihin jahtimaisemiin!

Sunnuntaiaamu valkeni kovassa myräkässä ja merellä velloivat vaahtopäät. Tuulta n. 10 m/s eli kova keli kellua sorsapassissa aavalla. Eivät sorsakaimat silti malttaneet pysyä vällyjen välissä vaan Tomit suuntasivat kovasta kelistä huolimatta tarkastamaan sorsien lentohaluja. Sorsia kyllä lensi kohtalaisesti, mutta parvet lensivät satunnaisesti ympäri aavaa eikä normaalia tiettyä lentoreittiä ollut laisinkaan. Näin ampumaholleja tuli vain satunnaisesti ja saldoksi 7 sorsaa.

Mutikkaa lentää

Mutikkaa oli ilmassa reilusti, mutta tällä kertaa pojat halusivat välttyä telkkien suurelta perkkausoperaatiolta, joten kokosukeltajat saivat lennellä rauhassa ja vain kunnon sorsia ammuttiin. Päivän hauskin hetki oli kun tukkasotka laskeutui kuville poikien veneen viereen. Saatuaan kellua rauhassa sotka suki itselleen hyvän torkkuasennon ja pisti rauhassa nukkumaan kuvaparven keskelle. Eihän nukkuvaa sorsaa toki saata raavainkaan jahtimies ampumalla herättää :)

Käytiin Team Mutikan voimin kuvailemassa kamppeita rantamaisemissa ja samalla jahdattiin hieman sorsia. Saatiinpa muutama tiputus videollekin. Välillä hyviä paikkoja tietysti menetettiin, koska kameramies hääri välillä kuvaparven keskellä ja kuvaili tuotteita. Aamulento sorsien puolestakaan ei saanut mahtimittoja ja paikkoja tuli harvakseltaan rantaan levittäytyneelle tulipatteristollemme. Päivän saldona n. 300 valokuvaa ja 6 sorsaa. Merenkäynnistä johtuen muutama sorsa myös hukattiin vaikka niitä etsittiin porukan voimin vyötärövedestä.

Robosorsat ja tuulisorsat hyrräämässä

Tänään pääestradin saivat Live Decoys moottorisorsat, tuulisorsat sekä uusi tuttavuus laskeutuva sorsa. Kuvat näyttivät toimivan mukavasti ja vetivät muutaman sorsan parvia kaukaa kuville. Paremmalta saalismäärältä vältyttiin pääasiassa sen takia, että sorsat karttoivat hieman rantapuskaa ja lensivät juuri kuvien meren puolelta ampumahollien rajamailta.

Tomi & Tomi rymistelivät lauantaina merellä syksyn ensimmäisen "siivon". Keli oli otollinen eli aamu valkeni tuulisissa merkeissä, taivas oli tasaisen harmaa ja sateen tihkuakin välillä saatiin. Yhdellä naamioveneellä (beige Camo Systems) ja 60 sorsan kuvalla varustautuneena pojat aloittivat ensimmäisen tulituksen aamu hämärissä. Lento kiihtyi aamun valjetessa ja sorsaparvia lensi tasaisina ryppäinä läpi päivän.

Jouhisorsan kuvat toimivat

Sorsat tulivat mukavasti kuville ja tilanteita siunaantui tasaisesti. Kuvaparvi koostui pääosassa jouhisorsista, jotka tuntuivat vetävän lajitovereita tehokkaasti puoleensa. Lisäksi Live Decoys -tuulisorsat tuntuivat olevan tänä aamuna hyvä lisä ja sorsaparvet näkyivät hakeutuvan kaukaakin kohti passia. Aamu yhdentoista kulmilla kuvat oli veneessä ja pojat suuntasivat rantaan perkkuupuuhiin. Kokonaisaldona 30 sorsaa, joista 18 jouhisorsaa, 6 haapanaa, 3 lapasorsaa sekä 3 tavia.

Molemmat Tomit, Esa sekä Matti starttailivat sunnuntain käyntiin merellisessä merkeissä. Vaikka jo puoli neljän huiteilla kasailtiin kamoja rannassa, niin merimatkaan, veneiden naamiointiin sekä kuvaparven levittelyyn hupeni sen verran aikaa että ensimmäiset kunnon sorsatilanteet missattiin täpärästi. Kalustona oli kaksi venettä, jotka naamioitiin Camo Systemsin beigen värisillä verkoilla, sekä noin 60 sorsankuvaa.

Varovaista menoa

Aamuhämäristä noin puoli kahdeksaan asti sorsaa lensi kyllä ihan kohtuudella, mutta hyviä ampumatilanteita ei millään kasaantunut. Ankat olivat erittäin varovaisia ja karttoivat passiamme joko kauempaa tai ihan läheltä pois kaartaen. Päivän saldoksi surkeat 3 lapasorsaa, 2 tavia sekä telkkä ja kotiin lähdettiin jo kymmenen maissa häntä koipien välissä. Esan synkkä päivä korostui vielä kännykän kastumisella sekä perämoottorin potkurin irtoamisella, joka kuitenkin onneksi löytyi merenpohjasta aurinkoisen kelin takia. Jotakin hyötyä kesäkelistä sentään oli.

Team Mutikka aloitteli sorsastusta jakautumalla omiin tuttuihin jahtiporukoihin ja suuntasi vakiopaikoille nauttimaan perinteisestä ankanpyynnin aloituspäivän säästä. Keli oli Oulun lähialueilla lämmin sekä aurinkoinen, joten kovimmat saalisodotukset jätettiin jo lähtiessä kotiportaille.

Matti kiusasi sorsia Tyrnävän tutuissa maisemissa, jossa lintua oli ilmassa aloituksen ensiminuuteilla runsaasti, mutta valitettavasti alun hurmos tasaantui ja tilanteet vähenivät. Iltalennolla taas päästiin muutamiin paikkoihin ja kolmen hengen porukan saldoksi 7 heinäsorsaa sekä 2 tavia. Mainittakoon että Matti tiputti seuraavana aamuna hanhipassista reiluhkon merihanhen yhteislaukauksella kaverinsa kanssa.

Tomit suuntasivat Siikajoen maisemiin meripyyntiin, jossa valoisan ajan tunnit kuluivat rauhallisissa merkeissä. Sorsia näkyi isoissa parvissa, jotka majailivat aavalla eivätkä lentäneet. Keskipäivän saldoksi ainoastaan yksi heinäsorsa. Toki päivän huippuhetki sattui puoli kahden tietämille, jolloin kaksi merihanhea kävivät tarkastamassa poikien passia, josta molemmat eräksi. Iltalennolla sorsaa oli enemmän ilmassa ja saldoksi 6 sorsaa, joissa jouhareita, heinäreitä sekä haapanoita.

Team Mutikan rookie Juha oli kavereiden kanssa Puolangan sisävesillä. Tutun järven ilmatila koostui pääsääntöisesti yksittäisistä taveista, joita päivän mittaan poikien tavin kuville eksyi muutamia uskalikkoja, jotka kaikki päätyivät eräksi. Lisätilanteita pojat hakivat etsimällä pomppulintuja, joka osoittautui tällä kertaa hieman tehokkaammaksi ja yhteissaldoksi kymmenen lintua. Viihdettä tarjosivat äkäiset joutsenet, jotka kävivät antamassa kahtena yönä peräkkäin poikien joutsenen kuville selkäsaunan.

Esa matkasi jälleen lautalla Hailuodon saarelle kahden ystävänsä kanssa tuttuihin mökkimaisemiin. Tavia sekä lapasorsaa oli liikkeellä kohtalaisesti alusta alkaen, mutta oikea sorsa loisti poissaolollaan. Aikaisempien vuosien jouhi- ja heinäsorsia sekä haapanoita ei nähty juuri lainkaan. Alun startin jälkeen ilmassa oli hätäistä sorsaa muutaman tunnin, joista yksittäisiä tiputuksia saatiin aina silloin tällöin. Esa sai eräksi myös nätin merkkarin iltapäivän tunteina, joten startti meni mukavissa merkeissä. Keskviikkoaamun aamupassin jälkeen oli aika suunnata hetkeksi takaisin työhommiin. Yhteensä saarireissun saldoksi jäi 17 sorsaa sekä 2 hanhea.

Ile kävi katsastamassa aloituksessa ainoastaan iltalennon Siikajoen rantamaisemissa, jolloin eräksi 2 heinäsorsaa. Ile kävi myös tiistaiaamuna samassa paikassa ja pääsi taas sorsan makuun. Tällä kertaa 5 heinäsorsaa reppuun.

Ohessa videomateriaalia muutamalta viime sorsastuskauden reissulta. Muutama nätti tiputus saatiin nauhalle, vaikka päivät jolloin kamera oli matkassa olivat hieman nihkeitä.